Laulujen laulu 1
  • 1 Salomon korkea veisu.
  • 2 Hän suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina,
  • 3 Sinun hyväin voidettes hajuin tähden. Sinun nimes on vuodatettu öljy; sen piikaiset sinua rakastavat.
  • 4 Vedä minua, niin me juoksemme perässäs: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.
  • 5 Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.
  • 6 Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.
  • 7 Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.
  • 8 Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.
  • 9 Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.
  • 10 Sinun sasupääs ovat ihanat pankkuin keskellä, ja sinun kaulas kultakäädyissä.
  • 11 Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.
  • 12 Kuin kuningas istui pöytänsä tykönä, antoi nardukseni hajunsa.
  • 13 Ystäväni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.
  • 14 Minun ystäväni on minulle Kyprin viinamarjan rypäle, Engeddin viinamäessä.
  • 15 Katso, armaani, sinä olet ihana: katso, sinä olet ihana, silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen silmät.
  • 16 Katso, ystäväni, sinä olet ihana ja suloinen, ja meidän vuoteemme myös viheriöitsee.
  • 17 Meidän huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.