Sananlaskujen kirja 1
  • 1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
  • 2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
  • 3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
  • 4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
  • 5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
  • 6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
  • 7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
  • 8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
  • 9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
  • 10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
  • 11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
  • 12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;
  • 13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
  • 14 Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
  • 15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
  • 16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
  • 17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
  • 18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
  • 19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
  • 20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
  • 21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
  • 22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
  • 23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
  • 24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
  • 25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
  • 26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
  • 27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
  • 28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
  • 29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
  • 30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
  • 31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
  • 32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
  • 33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.