Sananlaskujen kirja 17
  • 1 Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
  • 2 Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
  • 3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
  • 4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
  • 5 Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
  • 6 vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
  • 7 Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
  • 8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
  • 9 Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
  • 10 Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
  • 11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
  • 12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
  • 13 Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
  • 14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
  • 15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
  • 16 Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
  • 17 Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
  • 18 Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
  • 19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
  • 20 Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
  • 21 Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
  • 22 Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
  • 23 Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
  • 24 Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
  • 25 Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
  • 26 Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
  • 27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
  • 28 Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.