Toinen Samuelin kirja 22
Suomi Pyhä Raamattu · 51 verses
- 1 Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
- 2 Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
- 3 Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
- 4 Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
- 5 Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
- 6 Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.
- 7 Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
- 8 Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
- 9 Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
- 10 Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
- 11 Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
- 12 Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
- 13 Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
- 14 Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
- 15 Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
- 16 Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
- 17 Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
- 18 Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
- 19 Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
- 20 Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
- 21 Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
- 22 Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
- 23 Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
- 24 Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
- 25 Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
- 26 Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
- 27 Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
- 28 Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
- 29 Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
- 30 Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
- 31 Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
- 32 Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
- 33 Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
- 34 Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
- 35 Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
- 36 Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
- 37 Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
- 38 Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
- 39 Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
- 40 Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
- 41 Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
- 42 He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
- 43 Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
- 44 Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
- 45 Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
- 46 Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
- 47 Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
- 48 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
- 49 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
- 50 Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
- 51 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.