Joonan kirja 2 — Suomi Pyhä Raamattu

1 (H2:2) Ja Jona rukoili Herraa Jumalaansa kalan vatsassa,

2 (H2:3) Ja sanoi: minä huusin Herraa minun ahdistuksessani, ja hän vastasi minua; minä paruin helvetin vatsasta, ja sinä kuulit minun ääneni.

3 (H2:4) Sinä heitit minun syvyyteen keskelle merta, niin että aallot minua pyörsivät ympäriinsä; kaikki sinun lainees ja aaltos kävivät minun päällitseni.

4 (H2:5) Minä ajattelin minuni hyljätyksi sinun silmäis edestä; kuitenkin saan minä vielä nähdä sinun pyhän templis.

5 (H2:6) Vedet piirsivät minua ympäri sieluuni asti; syvyydet piirittivät minun; kaislisto peitti minun pääni.

6 (H2:7) Minä vajosin vuorten perustukseen asti; maa salpasi minun teljillänsä ijankaikkisesti; mutta sinä otit minun elämäni ulos kadotuksesta, Herra minun Jumalani.

7 (H2:8) Kuin minun sieluni epäili minussa, niin minä muistin Herraa; ja minun rukoukseni tuli sinun tykös, sinun pyhään templiis.

8 (H2:9) Mutta jotka luottavat tuhaan valheeseen, ne hylkäävät laupiuden itse kohtaansa.

9 (H2:10) Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksella, minä tahdon maksaa lupaukseni; Herran tykönä on apu.

10 (H2:11) Ja Herra sanoi kalalle, että hän oksensi Jonan maan päälle.