Valitusvirret 5
  • 1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
  • 2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
  • 3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
  • 4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
  • 5 kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
  • 6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
  • 7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
  • 8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
  • 9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
  • 10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
  • 11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
  • 12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
  • 13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
  • 14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
  • 15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
  • 16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
  • 17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
  • 18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
  • 19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
  • 20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
  • 21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
  • 22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?