Psalmit 57
  • 1 Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan. (H57:2) Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät.
  • 2 Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee.
  • 3 Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, Sela! lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa.
  • 4 Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.
  • 5 Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
  • 6 Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, Sela!
  • 7 Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni veisaamaan ja kiittämään.
  • 8 Herää kunniani, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.
  • 9 Herra, sinua minä tahdon kiittää kansain seassa, ja veisata pakanain seassa.
  • 10 Sillä sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti.
  • 11 Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.