Psalmit 94
  • 1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
  • 2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
  • 3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
  • 4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
  • 5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
  • 6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
  • 7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
  • 8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
  • 9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
  • 10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
  • 11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
  • 12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
  • 13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
  • 14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
  • 15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
  • 16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
  • 17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
  • 18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
  • 19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
  • 20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
  • 21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
  • 22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
  • 23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.