Jobin kirja 19
Suomi Pyhä Raamattu · 29 verses
- 1 Mutta Job vastasi ja sanoi:
- 2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
- 3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
- 4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
- 5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
- 6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
- 7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
- 8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
- 9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
- 10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
- 11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
- 12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
- 13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
- 14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
- 15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
- 16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
- 17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
- 18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
- 19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
- 20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
- 21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
- 22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
- 23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
- 24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
- 25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
- 26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
- 27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
- 28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
- 29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.