Jobin kirja 6
Suomi Pyhä Raamattu · 30 verses
- 1 Niin Job vastasi ja sanoi:
- 2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
- 3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
- 4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
- 5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
- 6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
- 7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
- 8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
- 9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
- 10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
- 11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
- 12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
- 13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
- 14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
- 15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
- 16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
- 17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
- 18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
- 19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
- 20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
- 21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
- 22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
- 23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
- 24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
- 25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
- 26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
- 27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
- 28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
- 29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
- 30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?