Jobin kirja 7
Suomi Pyhä Raamattu · 21 verses
- 1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
- 2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
- 3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
- 4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
- 5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
- 6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
- 7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
- 8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
- 9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,
- 10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
- 11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
- 12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
- 13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
- 14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
- 15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
- 16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
- 17 Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
- 18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
- 19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
- 20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
- 21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.