Jobin kirja 13
  • 1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
  • 2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
  • 3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
  • 4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
  • 5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
  • 6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
  • 7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
  • 8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
  • 9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
  • 10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
  • 11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
  • 12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
  • 13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
  • 14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
  • 15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
  • 16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
  • 17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
  • 18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
  • 19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
  • 20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
  • 21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
  • 22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
  • 23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
  • 24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
  • 25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
  • 26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
  • 27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
  • 28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.